Frosa

29.10.2015 Frosa lähti ystävänsä luokse vihreille niityille.

Frosalla oli paljon patteja ja liikkuminen hieman haparoivaa välillä, joten oltiin mietitty kuinka pitkään jaksaa.

***

7.12.2007 Frosa sai kodin Espoosta.

***

Kuvia ja kuulumisia kodista:

15.8.2015 Terveiset täältä lähettää Frosa, joka kotiutui meille Tallinan tarhalta v. 2007 lopussa. Vielä porskuttaa tyttönen hyvin, hieman vanhuuden vapinaa ja harmaata partaa mutta ei se menoa haittaa. Frosalla ollut patti (jo tulohetkestä asti) osoittautui pari vuotta sitten tehtyjen tutkimusten mukaan mastsolukasvaimeksi. Mutta harvinaista kyllä, kasvain on ilmeisesti koteloinut itsensä, koska ei ole vaivannut mitenkään.

Tyttö on edelleen oma pörisevä itsensä, kaverin kanssa sujuu hyvin ja nukkuvat välillä samalla pedilläkin. Eletään päivä kerrallaan ja toivotaan vielä monia yhteisiä hetkiä!

20.12.2011 Jouluiset terveiset täältä Frosa neidolta. Elämä porskuttaa hyvin eteenpäin. Partaan on tullut kovasti harmaata neidolle, mutta ei se menoa haittaa. Rauhallista Joulua vain koko Rekkuväelle sekä itsekullekin ‘rekulle’! t. Jutta ja Frosa

10.11.2010 Ajattelin vain kertoa taas kuulumisia Frosa tyttösestä Espoosta. :) Frosalla on kaikki hyvin, on edelleen aivan ihana tyttönen! Jotenkin nyt ihan viime aikoina on taas ottanut askeleen lähemmäs meitä, hakeutuu kovasti viereen, leikkii lapsien kanssa nätisti, jopa välillä hakeutuu itse leikkimään lasten kanssa. Tulee itselle sellainen olo, kuin Frosasta huokuisi tunne, että se vihdoin tuntee kuuluvansa meidän perheeseen. Lumen tulo on taas ihana asia Frosasta, juoksee ihan villinä ja syö lunta.

Ihan hassuna haukkui pihalle ilmestynyttä lumiukkoa; pomppi kuin jänis ja haukkui kovasti eikä uskaltanut mennä viereen nuuhkimaan kuin vasta seuraavana päivänä. :) Uusi koti on valmistumassa, joten pian on Frosalla ihmettelemistä ja tutkimista uusissa paikoissa. Joulua odotamme taas kovasti ja Frosan kotiutumisvuosipäiväkin on tulossa; kolme vuotta on kulunut kun saimme Frosan omaksemme!! Mukavaa loppuvuotta! Terv. Jutta ja Frosa

28.10.2009 Tervehdys kaikille. Frosa tyttönen lähettää terveisiä tutuille ja tuntemattomille. Hyvin sujuu meillä, nyt sai tyttö uuden kampauksen, josta muutama uusi kuva ohessa. Tyttö ihan villiintyi uudesta lyhyestä turkista ja poikaystävä Igor tuntui olevan kahta rakastuneempi tähän uudistuneeseen neitiin! Mukavaa loppuvuotta kaikille. Joulua odotellen, Jutta ja Frosa

14.12.0820 Heipä hei kaikki rekku ystävät, puoli vuotta on taas vierähtänyt viime kuulumisista. Hyvällä mallilla on kaikki, nyt varsinkin kun joulua ja joulupukkia odotamme kovasti. Viime kesänä opin taas uutta ja koin jotain ihanaa; pääsin nimittäin uimaan! Voi että se oli ihanaa!! Alkuun ihmettelin, että kuinka se maa vaihtui tällaiseksi kosteaksi mutta sitten huomasin, että kun hieman kyykistyin, niin vau tuli tosi vilpoinen olo. Kyllä siinä hieman reisilihakset sai töitä kun pumppasin vedessä ylös-alas-ylös-alas edestakaisin kyykkyyn ja ylös. Sukeltaminenkin oli aika makeeta, yritin etsiä kiviä vedenpohjasta mutta ainoa kurja oli, että nenä meni täyteen vettä. Mamma yritti opettaa minua ihan oikeasti uimaan, mutta ilmaisin mielipiteeni asiasta, että tällainen vilvoittelu oli kyllä paljon mukavampaa… Mökillä ollessa minusta kuoriutui vesipedon lisäksi melkoinen raatokoirakin, löysin nimittäin linnunraadon valkoisine matoineen ja miten ihanalta se tuoksuikaan! Siihen oli ihan pakko mennä pyörimään koko pituudelta. Mamma tosin ei tykännyt asiasta ja jouduin pesulle – ei ne ihmiset kyllä näytä hyvän päälle ymmärtävän mitään.

Syksy onkin mennyt tasaseen tahtiin, kivaa kun on ollut noita lätäköitä, niin olen kovasti yrittänyt harjoitella tätä kyykkyyn-ylös-kyykkyyn-ylös juttua myös niissä, mutta mamma kieltää jostain syystä nämä minun uimaharjoitukset. Ei noista ihmisistä aina kyllä ota selvää…Lumen tultua on taas ollut ihanaa sukellella lumikasoihin ja pyöriä sydämen kyllyydestä hangessa. Joskus leikin, että hangen alla on hiiri jota metsästän ja se vasta onkin hauskaa!

Semmoista uutta ja ihmeellistä olen tässä päässyt myös kokemaan kuin Reiki-hoitoa -tämän sanan opin mammalta. Se on jotain kummallista energiaa jota mamma antaa minulle ja se tuntuu melkoisen mukavalta. Yleensä minua rupeaa väsyttämään kovasti hoidon aikana ja siinä me sitten mamman kanssa nukuskellaan yhdessä sängyllä. [huomaatteko muuten, olen taas löytänyt yhden uuden keinon päästä mamman sänkyyn ;) ]. Mutta tämmöisiä kuulumisia tänne. Oikein rauhallista joulua kaikille ja syökää paljon, minä ainakin aion syödä! :) Terv. Frosa-neiti laumoineen

5.6.2008 Haukahdus kaikille, Täälläpä terveisiä ja kuulumisia lähettää Frosa neiti. Olen nyt puolisen vuotta ollut uudessa perheessäni ja mukavaa on ollut. Olen saanut uuden poikaystävän joka on hurjan innokas leikkimään kanssani. Välillä en kyllä tajua miten hän jaksaa niin pitkään painia ja tuonkin mielipiteeni asiasta hyvin selvästi esille. Mutta eipä se nuori mies aina ymmärrä puhetta. Koti on mukava, olen saanut oman pedin, jossa vietän aina yöni, tosin yritän kyllä usein salaa ujuttautua mamman viereen ihmisten sänkyyn ja melko usein onnistun hämäämisessäni.

Kaikennäköistä olen oppinut ja kokenut tämän puolen vuoden aikana; osaan istua, mennä maate, kävellä remmissä, katsoa silmiin ja odottaa. Olen tutustunut sellaisiin hurrrrjan isoihin eläimiin, joita kutsuvat hevosiksi. Kyllä minua aluksi pelotti mutta hetken tarkkailtuani huomasin, että ovat ihan mukavia otuksia. Mamman kanssa olen oppinut leikkimään, osaan jo luopua tavaroistani (vaikka välillä kyllä hieman mietin että pitäskös lelusta luopua sittenkään) mutta mamma antaa aina lelut takaisin, joten tykkään mammasta kovasti! Niin ja sen olen oppinut, että ihmistenkin kanssa voi painia. Kyllä minä ensin säikähdin kun mamma rupesi kanssani painimaan. Ihan varmuudeksi muistutuin kuinka terävät hampaat minulla onkaan mutta sitten tajusin, ettei mamma pahalla käynyt kimppuuni ja nyt painimmekin aina ihmisten sängyssä oikein urakalla.

Pitkä automatka tuli tässä tehtyä, luulin jo etten ikinä pääse pois autosta mutta onneksi se päättyi ja pääsin paikkaan missä oli paljon sellaista valkoista ainetta maassa ja voi että oli kiva kaivautua ja mönkiä tuossa valkoisessa. Pienet ihmisasukit jotka meillä asuvat, tekivät tuosta valkoisesta palloja ja heittelivät minulle ja yritin aina saada niistä kopin. Ilokseni huomasin, että kun leikin tohinassa tuli jano, niin tuota valkoista kun söi, niin jano katosi!

Puhumista ja laulamista harjoittelen kovasti. Mamma alituiseen kyselee minulta, että ”mitä asiaa?” ja siihen vastailen häntää kovasti heiluttamalla, vielä kun en ole oppinut ihmisten kieltä puhumaan, vaikka sanoja ymmärrän melkoisesti jo. Mamman kanssa laulamme myös aina välillä yhdessä, pitää hieman vielä petrata kun tuo kurkku tuntuu hieman käheältä…

Mutta parasta on kai ollut, että pääsen pihalle juoksemaan niin paljon kuin koivista lähtee. Leikin yleensä, että häntäni jahtaa minua ja juoksen sitä pakoon. Mamma ihmettelee että kuinka pysyn pystyssä, huono tasapaino kun minulla on. Mutta mitä enemmän vauhtia, sitä vähemmän jalat on maassa ja sitä vähemmän siis kaadun. Yksinkertaista, luulisi ihmisten sen tajuavan. Mutta oikein mukavaa kesää kaikille! Terkuin Frosa ja lauma

4.3.2008 Lisätty Frosalle uusi kuva.

11.12.2007 Vihdoin koitti päivä kun pääsin hakemaan Frosan tarhalta kotiin. Kotimatka sujui todella hienosti, Frosa oli taxi- ja laivamatkan ihan rauhassa, lepäili kuin vanha matkantekijä. Myöskään ihmismassa laivaterminaalissa ei tuottanut ongelmia, siellä joukossa tyttö vain sipsutteli menemään. Uusi poikaystävä Igor-dobermann tapasi Frosan ulkona, riehuivat tietysti. Kotiin päästyä myös hyörivät ja pyörivät toisiaan ihmetellen. Heti alkuun tyttö pääsi pesulle, kylläpä pesun jälkeen tytön turkki oli ihan erilainen, pehmeä ja silkkinen. Myös muuta kauneudenhoitoa annettiin; kynnet leikattiin ja korvakarvat nypittiin. Näyttää tyttö tykkäävän kauneudenhoidosta, tai noh ei ainakaan pistä hanttiin. Ensimmäinen yö meni ihan nukkuessa, ei itkeskelyä, eikä levottomuutta. Frosa valitsi nukkua sänkyni vieressä olevalla matolla ja nukkuikin siinä koko yön kuin tukki.

Seuraavana aamuna otimme sitten trimmaushetken, siistin tytön turkkia ja nyt on tosi hyvän näköinen. En kyllä oikein tiedä kuinka turkkia pitäisi trimmailla kun on sekaisin karkeaa ja pehmeää karvaa, mutta kai se ajankanssa selviää. Pääasia, että on nyt siisti, eihän tytöllä partakarvat saa rehottaa.

Igor ja Frosa kyllä leikkivät, mutta Igor on vain niin innokas tyttöjen suhteen näköjään, ettei malta lopettaa ja Frosa sitten komentaa poikaa oikein kunnolla, mikä on ihan hyvä. Muutama nahistelutilanne on ollut, mutta niistä selvitty ok.

Frosa on näköjään oppinut olemaan ihan rauhassa yksin ja odottamaan, olemme testailleet yksinoloa kotona ja autossa ja neiti käy heti lepäämään kun jää yksin eikä touhota mitään omiaan. Ei siis mitään eroahdistusta havaittavissa ainakaan vielä. Toistaiseksi pidämme vielä työpäivän ajan koirat erillään, ihan vain varmuuden vuoksi ettei tappeluita/ ahdistustilanteita pääse syntymään.

Lapset ovat kovin innoissaan Frosasta ja alkututustumisien jälkeen tyttö näyttää tykkäävän kovasti lapsistamme, yrittää toki riehuakin heidän kanssa, mutta täytyy hieman toppuutella, ettei leikki mene ihan yli. Mutta sen kyllä sanon, että jos Frosa olisi ainut koira, en kyllä tällä kokemuksella voisi sanoa sitä hirveän riehakkaaksi. Meidän Igor on kyllä se kuka riehunnat aloittaa. Frosa leikkii kuten terveen koiran pitääkin ja osaa lopettaa hetken päästä, toisin kuin meidän ADHD dobberi. :)

Hihnassa ei Frosa ole tainnut ennen kauheasti kävellä, mutta nyt jo sujuu lenkit tosi hienosti jopa yhdessä Igorin kanssa. Kumpikaan ei vedä, salaisuus piilee vedonestopannassa. ;) Ja sisäsiisti on tämä neiti, pyytää ulos ja tekee kaiken ulos, ei ole mitään ainakaan vielä lirahtanu sisään. Frosa tuntee nyt nimensä aika hyvin, osaa myös aika hyvin mennä maate ja tulla kun kutsun luokse. Koirapeliäkin olemme jo pelanneet (nina ottesonin peli), jossa nenällä tai tassulla etsitään luukkujen alta nameja. Sitten oli myös namin etsintää olohuoneessa. Hyvin tuntuu tytön nenä toimivan. Ja ruoka ylipäätään maistuu tytölle hyvin…

Eli siis kaiken kaikkiaan Frosa on tosi mahtava karvakuono! Hän on tosi kiltti ja ihmisläheinen. Olemme tosi onnekkaita kun saimme sen perheenjäseneksemme! Terveisin Jutta ja lauma

***

Leikattu narttukoira, noin 2 v.

1.10.2007 Reg nro. 7407 on n. 2-vuotias narttu Tallinnan Loomade Hoiupaikissa. Se on tuotu tarhalle 20.9

21.11.2007 Kävin tervehtimässä Frosaa. Frosa tyttö on steriloitu tarhalla. Vauhtia riitti kun mentiin häkistä ulos, asioille oli kiire. Sen jälkeen meno jo rauhoittui ja katseltiin ja käveltiin ulkotarhassa. Aktiiviseen kotiin, joka harrastaisi Frosan kanssa jotakin mukavaa, siitä saisi aivan ihanan koiran. Ei sohvaperunaksi. Frosa on kivan kokoinen tyttö “pieni iso koira”. Frosan korvat ovat mukavasti menopäällä. Oikea “Tuulispää” tyttö. Voi kun tuolle Frosalle pian se oma ihminen ja koti löytyisi.

Frosa on n. 60cm korkea tyttö, joka on tuotu tarhalle kodista pennun kanssa. Syyksi luopumiselle sanottiin allergia. Frosa haukkuu häkissään jonkin verran yrittäen näin saada huomion itseensä. Frosa on vauhdikas ja aktiivinen nuori neiti. Hihnassa vetää, mutta aika ajoin malttaa myös kuunnella. Leikkiaitauksessa meno on vauhdikasta. Frosa juoksee niin että hiekka vain pöllyää. Myös lelut saavat Frosan käsittelyssä kyytiä! Malttaa tämä neiti myös välillä tulla hakemaan rapsutuksiakin.

Ihmisistä Frosa tykkää, mutta kokonsa ja vauhdikkuutensa vuoksi ei neitiä luovuteta perheeseen jossa on pieniä lapsia. Frosa ei vastaa toisten koirien haukkumisiin eikä rähinöihin. Lakin häkkiä ohitettaessa Frosa koki ihastuksen. Neiti oli sitä mieltä että Lakin luokse olisi päästävä eikä meinannut jatkaa matkaa enää omaan häkkiinsä takaisin :) Frosan tulevassa kodissa voisikin olla neidille uros kaverina.

Tuleva omistaja hakee koiran Tallinnasta yhdistyksen avulla. Kulukorvaus koirasta on 100 euroa. Koira on valmis matkustamaan uuteen kotiinsa 11.10.2007 alkaen.