Fox

07/2009 Foxista tuli enkeli.

Surukseni minun täytyy kertoa, että Foxista (Foksista näin kotona) tuli enkelikoira kaksi viikkoa sitten.
Ei se munuaissairaus mihinkään ollut hävinnyt. Päätös oli raskas, mutta oikeasti vaihtoehtoja ei enää ollut – yhdessä vietimme vielä kesälomaa, kun Foksi pääsi maalla ulos parin tunnin välein päivällä ja yölläkin useamman kerran. Silti siivoamista riitti, onneksi ei ole arat lattiat.
Talo tuntuu edelleen tyhjälle ja aina välillä edelleen huomaan etsiväni katseella Foksia. Suunnaton ikävä tulee illalla nukkumaan mennessä, kun kukaan ei kömmikään viereen rapsutettavaksi. Tai kun istuu sohvalle ja se toinen paikka siinä vieressä pysyy ihan tyhjänä. Foksi oli ehkä jonkin verrankin arvioitua ikää vanhempi, viimeisen vuoden aikana herralle tuli entistä arvokkaampi vaalea väritys nassuun ja liikkeet hiljalleen kangistuivat. Ruoka kuitenkin maistui loppuun asti, vaikka ei enää samalla tavoin ahmimalla kuin alkuaikoina.
Loppuaikoina seura tuntui aiempaa tärkeämmälle ja Foksi nukkui kaikki yöt sängyn vieressä. Se, ettei mitenkään voinut tietää, onko toisella kipuja vai ei, oli ehkä yksi suurimmista suruista.
Mutta nyt Foksilla on hyvä olla ja tiedän, että herra juoksentelee onnellisena valkoisten pörröisten narttujen kanssa ainakesäisellä nurmella ja pysähtyy välillä piehtaroimaan öristen äijämäisesti. Tuntuu vain, että meillä ei yhteistä aikaa ollut tarpeeksi. Ei kai sitä ikinä ole.
terveisin,
Anu

***

11/2007 Fox sai kodin Espoosta ainoana koirana.

***

Kuulumisia kodista:

15.5.08: Tällä kertaa meillä onkin hyviä uutisia. Fox on nyt kahteen kertaan ollut uusissa verikokeissa ja joulukuussa todetusta munuaissairaudesta ei näy jälkeäkään! Eli loppujen lopuksi pojalla oli ilmeisesti jokin väliaikainen hässäkkä (vai liekö ensimmäiset tulokset olleet jonkin toisen koiran?!?), mutta nyt on veriarvot aivan normaalit ja koira näyttää ja tuntuu täysin terveelle. Liika juominenkin on jäänyt pois. Harmittaa vieläkin se ensimmäinen eläinlääkäri, joka niin nopeasti antoi niin lopullisen tuomion tuosta koiran tilasta ja masensi vähän liiankin raskaasti. Mutta on mielenkiintoista nähdä, että näinkin voi käydä!

Foxista on tullut nyt maalaiskoira eli muutimme vihdoin huhtikuun lopussa maalle Etelä-Karjalaan, useita kuukausia alkuperäisestä aikataulusta myöhässä. Fox on viihtynyt täällä erinomaisesti ja ottaa kaikki vieraat vastaan heti ovella isolla hännänheilutuksella ja rapsutuspyynnöllä. Naapuruston nartut houkuttivat poikaa siinä määrin, että hän päätyi leikkaukseen maanantaina (jossa yhteydessä viimeisimmät verikokeet otettiin ja tutkittiin) ja nyt sitten tallustellaankin ympäriinsä tötterö päässä. Tämä “nykyisen omistajan viimeisin hullutus”, kuten Fox tuota tötteröä ilmeestä päätellen kutsuu, kestää vielä viikon verran.

Kuluneiden kuukausien aikana olen tutustunut Foxiin paremmin ja tässä on selvinnyt myös pojan suosikkilista. Suuria suosikkeja ovat: runsaspörröiset valkoiset pienet koirat, kaikenlaisten havukasvien merkkaaminen (alle metrin korkuiset erityisesti), rapsutettavana oleminen, autojen ja muun liikenteen seuraaminen ikkunasta ja kanapullat sekä muu syöminen. Kanapullista olen huomannut, että niillä on myös suotuisa vaikutus kuuloaistiin ja keskittymiskykyyn ja että ne toimivat jossain määrin hypnoottisesti :-). Olemme molemmat tosi iloisia, kun tuo munuaissairaan koiran ruokavalio ei enää rajoita tätä pientä iloa. Erityinen epäsuosikki on suihkussa käynti, vaikka vaan tassujen pesua varten, mutta siitäkin selvitään ihan sujuvasti lihapullahypnoosin avulla. Silmätipat olivat myös epäsuosikki, mutta samainen lihapullahypnoosi on tehnyt tippojen laitosta ihan lasten leikkiä- koira viereen istumaan ja tipat silmiin tsup.
Mukana vielä pari kuvaa Fox -herrasta.

Iloista kesää toivotellen,

Anu

10.2.08: Fox on selkeästi kotiutunut kerrostaloon Espooseen ja poika on vapautunut huomattavasti. Fox on silti aivan ihastuttava seuralainen, kiltti ja tottelevainen ja rakastaa piehtaroida ja öristä olohuoneen matolla. Foxilla on myös ihastuttava tapa oikein innostuessaan pyörittää häntäänsä – siis ei heiluttaa, vaan pyörittää – kuin helikopterin roottoria eli innostuessaan näyttää sille kuin olisi lentoon lähdössä :-). Äänikin pojalta on löytynyt, hento ininä on sellainen normaali kommunikointityyli, jolla kerrotaan mm. “vesikuppia vois täyttää”, “mennää jo ulos” tai “pliis pliis pliis nyt mennään jooko jooko nuuhkimaan tuota vastaantulevaa narttua vähän lähempää” tai “paina nyt jo sitä kaasua, ei tässä liikennevaloissa ole pienelle koiralle mitään katsottavaa”. Fox on hyvin seurallinen ja koostaan huolimatta sylikoira, kaikki ihmiset ovat potentiaalisia rapsuttajia.

Foxilla todettiin joulukuussa krooninen munuaissairaus, tällä hetkellä ainoat oireet ovat paljo juominen (ja pissaaminen) sekä pahanhajuinen hengitys ja ruokavaliolla yritetään sairauden etenemistä hidastaa. Tähän sairauteenhan ei ole mitään parannuskeinoa, joten päivä kerrallaan tässä eletään ja toivotaan, että hyvää aikaa vielä riittää. Toistaiseksi elämänilo ei ainakaan ole vähentynyt yhtään ja nartut niin tuoksuina kuin elävinäkin kiinnostavat vielä aivan valtavasti. Kunnon uroksen tavoin Foxin pitää välillä kokeilla rajoja, mutta colliemaisesti se tapahtuu hyvin sivistyneesti ja kun kokeiluun tulee “EI”, niin oikein näkee, kun koira huokaisee “ai ei, no, ei sitten”. Pienellä treenaamisella hihnakäyttäytyminen ulkona on nyt aivan mallikelpoista suurimman osan ajasta ja sisällä mitään huonoja tapoja ei alun alkaen ollutkaan. Naapurit kertoivat Foxin joskus ulvovan yksin jäädessään, mutta radio on auttanut siihen eli nykyisellään myös poissaollessani täällä on hyvin hiljaista (Nova – suosikkisi orastavaan eroahdistukseen ;-)). Ainoa arkipäivän haaste Foxin kanssa on tuo normaalia runsaampi pissalenkkien määrä. Eli kaikkiaan ihastuttavan tasapainoinen ja ajatuksen tavoin toimiva seuraherra.

30.11.07 Fox muutti Espooseen minulle seuraksi reilu viikko sitten. Alusta alkaen hän suhtautui hyvin rauhallisesti, aikuismaisesti kaikkeen vastaan tulevaan. Automatkalla uuteen kotiin katseltiin mielenkiinnostuneena maisemia ja perillä pienen tutkimisen jälkeen hän tuli rapsutettavaksi ja jäi siihen. Fox on erittäin ystävällinen ja asioista sekä ihmisistä kiinnostunut eli vaikka hän on hyvin rauhallinen, niin ei apaattinen ensinkään. Fox on mukava lenkitettävä, niin vieraat ihmiset kuin koiratkin kohdataan erittäin tyylikkäästi, vain isoja uroksia Fox vähän arastaa.

Kotioloissa Fox on pärjännyt loistavasti, eikä hauku edes postinkantajalle tai ovikellolle. Hieman jo epäilin että onko pojan ääni ihan täysin hukkunut, mutta tuli sieltä sitten innostunut haukahdus maahan menon harjoittelun lomassa. Fox on selkeästi koulutettu ja ollut myös hyvässä kodissa, koska luottamus kaikkiin ihmisiin on korkealla ja päivittäiset perusjutut onnistuvat vaivatta.

Kukapa ei haluaisi koiraa joka kurakeliulkoilun jälkeen osaa pienellä pyynnöllä pysähtyä eteisen matolle ja kopsahtaa kyljelleen, jotta jalat ja mahanalus on helppo pyyhkiä. Ja joka osaa odottaa lenkille lähtöä eteisessä – kun Foxille laittaa hihnan kaulaan, niin hän jää rauhassa seisomaan niille jalansijoilleen kunnes otan hihnasta kiinni ja totean, että mennään! Vieraat otetaan vastaan häntä heiluen, mutta ilman haukkuja, hyppimistä jne. En voi vieläkään uskoa onneani, että Foxista paljastui näin ihana koira! Mä olen täysin myyty.

***

12.11.2007: Fox etsii omaa kotia! Fox on ihmisrakas, narttujen kanssa toimeen tuleva 6v collieuros.

5.10.2007: Fox on 6-vuotias colliemix Haapsalussa.
Foxilla on takanaan surullinen menneisyys.
Naimisissa oleva pariskunta otti Foxin pentuna hoiviinsa. He elivät kuusi vuotta yhdessä, mutta miehen väkivaltaisuuden vuoksi heille tuli ero. Nainen muutti Tallinnaan ja Fox jäi miehen hoidettavaksi. Mies joi paljon ja hakkasi Foxia ja jopa jätti tämän välillä ilman ruokaa useaksi päiväksi.
Naapurissa asuvan, hevosia kasvattavan naisen, kävi Foxia sääliksi ja nainen otti Foxin kolmen oman colliensa kaveriksi. Fox ei kuitenkaan tullut toimeen perheen vanhimman, dominoivan uros collien kanssa, vaan tappeli tämän kanssa ja nyt tilanne onkin se että Fox on tallissa kun collie on ulkona ja toisinpäin. Nainen ei halunnut luovuttaa Foxia tarhalle, vaan lupasi hoitaa Foxia kunnes se löytää kodin :)

Ikänsä vuoksi lempeä Fox ei ole löytänyt kotia Virosta.
Fox on ystävällinen ja collieiden lailla se rakastaa perhettä ja yrittää pitää huolen niin lapsista kuin toisista eläimistäkin. Poika on ystävällinen ja rauhallinen koira joka ei juuri pidä meteliä. Narttuja Fox rakastaa ja niiden kanssa se leikkiikin mielellään, mutta urosten kanssa se ei mahdu samalle pihamaalle.

Fox luovutetaan rokotettuna, sirutettuna, sisä- ja ulkoloishäädettynä ja sillä on lemmikkipassi. Kulukovaus Foxista on 150 euroa. Uusi omistaja hakee Foxin Virosta yhdistyksen avulla.