Eikka

19.4.2011 Eikasta tuli enkeli.

Eikka päätettiin tänään lopettaa. Sillä oli hankalaa edellisestä illasta lähtien. Se läähätteli, eikä pystynyt rauhoittumaan. Aamulla Eikka ei suostunut syömään (ei edes herkkuja), ei juomaan eikä ottamaan lääkkeitään. Eläinlääkäri totesi, että Eikalla on nestettä keuhkoissa ja mahassa, ulosteessa oli sappinesteitä eli sisäelimissä oli jotain vikaa ja kova kuume. Ainoana hoitovaihtoehtona oli myrkkypiikin pistäminen.
Eikka kuoli rauhoittavan lääkkeen alaisuudessa varsin rauhallisesti.

Eikkaa odottaa enää viimeinen automatka hautauspaikalle metsän siimekseen.

Eikka oli todella kiltti ja mukava “hänkslä” poika. Hänen aikansa oli nyt lähteä.

T:Tuula

***

7.3.09: Eikka sai kodin Jyväskylästä.

***

Kuulumisia ja kuvia kodista:

18.2.11: Hei! Kylmää on tällä hetkellä sekä Eikalle että hänen omistajalleen. Viitasta huolimatta lonkan linkkaus pahenee aina kylmillä ja kosteilla keleillä eli nyt Eikka pääsee vain lyhyille lenkeille, mutta useammin kuin normaalisti. Eikan tila on taas ruvennut muutenkin huononemaan. Hän on ruvennut taas haisemaan myrkylle ja korvat sekä takapuoli kutiavat kovasti. Eläinlääkäri antoi suoliston toimintaa helpottaa lääkettä, korviin suihketta sekä takapuoleen rasvaa. Katsotaan nyt auttavatko hoidot. Eläinlääkärin mukaan suolisto ei vain ole kerennyt toipumaan kovista tulehduksista. Tarkoituksena olisi siis vain rauhoittaa suolistoa. Omistajaa vähän huolettaa tämä jatkuva sairastelu.

T: Tuula ja Eikka

29.11.10: Eikalla oli kaksi inhoittavaa bakteeria, joista nyt on toivottavast päästy eroon. Toinen bakteeri aiheutti hänelle tulehduksia välikorvaan, ihoon ja suolistoon. Toinen bakteeri puolestaan tuhosi punasoluja ja vaurioitti verisuonien seinämiä. Eikalta leikattiin onnistuneesti anaalirauhaset, joiden jälkeen hän sai pitkän antibioottikuurin. Eikka toipui hienosti leikkauksesta, vaikka toipuminen hieman pitkittyikin haavatulehduksen takia.

Toinen anaalirauhanen oli painanut Eikkaa hermoon, josta on jäänyt muistoksi pieni toisen jalan ontuminen, mikä näkyy etenkin kylmillä tai kostella säillä. Ostin Eikalle viitan ja takatassuihin tossut, joiden avulla ulkoileminen sujuu mallikkaasti kovemmillakin pakkasilla. Eihän se innoissaan ole noista uusista tamineista, mutta antaa kuitenkin niitten olla päällä, eivätkä ne menoa haittaa ulkona.

Joululahjaksi Eikka saa tänään maksakeksejä. Hän onkin jo muutamaan kertaan nuuskutellut uunin luona, että täällä on jotain herkullista.

Toivottavasti seuraavana vuotena ei tarvitsisi sairastella.

T: Tuula ja Eikka

14.10.10: Eikkaa nauttii edelleenkin lapinkoira Nitan seurasta. Ne villikoivat toisiaan lenkeillä ja iltaisin leikkivät keskenään. Koirien tapaan toiselta on hyvä oppia huonoja tapoja, ellei omistaja jaksa pitää koulutuksesta huolta. Eikka on ottanut tavakseen myös vartioida Nitaa ja hän tulee mustasukkaiseksi, jos joku toinen koira yrittää tutustua Nitaan. Koirapuistossa Eikka ei ole pahemmin viime aikoina viihtynyt, enkä ole sitä niihin sitten jaksanut viedäkään.

Eikan kesä meni kuumuudesta kärsiessä ja sairastellessa. Kuumuutta Eikka kahlasi veteen pakoon, mutta siltikään lenkit eivät maistuneet koiralle eivätkä omistajalle. Onneksi Eikka sai vapasti liikkua mökillä eli lähinnä makoilla varjossa ja seisoa järvessä.

Käytin Eikkaa kesän alussa eläinlääkärissä, koska hän linkkasi toista takajalkaansa. Syytä linkaamiseen ei tuolloin löytynyt tutkimisesta ja röntgenkuvista huolimatta. Eikan olo ei kuitenkaan kohentunut, joten vein sen uudelleen eläinlääkäriin alkusyksystä. Tuolloin eläinlääkäri älysi tutkia Eikan anaalirauhaset ja siellä oli tulehdukset. Eikka sai antibioottikuurin ja kipulääkityksen ja anaalirauhaset tyhjennettiin. Eikan olo kohentui, mutta pieni linkaaminen jäi vaivaamaan vasenta takajalkaa, koska anaalirauhasessa ollut märkäpaise oli painanut hermoa. Anaalirauhaset vaivaavat kuitenkin edelleenkin Eikkaa. Hänen takapuoltaan kutittaa, joten hoitelen sitä joka ilta pesemällä ja rasvaamalla sen. Eläinlääri sanoi, että leikkausta kannattaa harkita, vaikka vaiva voi uusiutua leikkauksen jälkeen. Menen Eikan kanssa marraskuussa eläinlääkäriin tarkastukseen, jolloin puhumme asiasta lisää.

Pientä linkkaamista ja tuota takapuolen nuolemista lukuun ottamatta Eikka on aika lailla entisellään. Hihnakuolutuksen on joutunut uusimaan, koska kesällä hän sai olla niin paljon vapaana, että hän vieläkin kuvittelee olevansa lenkillä se, joka määrää suunnan ja vauhdin.

Rakas lapsi eli Eikka on kerennyt saada monia lempinimiä matkan varrella. Osuvin taitaa olla Mister piip, koska hän edelleenkin piippaa paljon kertoessaan asioitaan minulle. Onneksi minua piippaaminen ei häiritse.

T: Tuula ja Eikka

3.5.09: Eikan kaikki tulehdukset paranivat hyvin. Hän sai silmätulehduksen lisäksi korvatulehduksen molempiin korviin. Namien avulla kaikki hoitotoimenpiteet ovat sujuneet alun hankaluuksien jälkeen ongelmitta.

Poika on myöskin kastroitu. Leikkaus sujui hyvin ja haava on parantunut. Nykyisin muut poikakoirat ovat liian hanakasti nuolemassa Eikkaa, joten koirapuistossa käyminen ei ole enää järkevää. Onneksi hänellä on kaksi tyttökaveria, jotka tykkäävät leikkiä hänen kanssaan.

Eikka on ilmeisesti hitaasti syttyvää tyyppiä, sillä luulin aluksi, ettei hän osaa ollenkaan leikkiä. Onneksi luuloni osoittautui vääräksi. Hän ei ole vielä kylläkään ruvennut leikkimään muiden koirien kanssa kuin noiden kahden tyttö lapinkoiran kanssa, mutta se on jo hyvä alku. Tänään juoksenteli itsenäisesti hanskan perässä. :)

Eikka on oppinut peruskäskyt jo niin hyvin, että olen antanut hänen olla pellolla ja metsässä irti. Hän on aivan upea näky juostessaa vapaana. Todella ylvään näköistä menoa. Tulee aina kutsun kuultuaan täyttä laukkaa luokseni.

Kesäksi olemme Eikan kanssa menossa Mikkeliin lomailemaan. Katsotaan sujuuko
matkustaminen yhtä mallikkaasti kuin Helsingistä tullessa.

15.3.09: Eikka matkusti todella reippaasti sekä laivassa että autossa. Vähän läähätteli, mutta tyyntyi automatkalla syömään solmuluuta.

Kotiutuminen Jyväskylään on lähtenyt hyvin käyntiin. Hän on alusta lähtien ollut
sisäsiisti ja yksinolo on kanssa sujunut ongelmitta. Suurimpana haasteena olivat
rappuset, joita hän ei suostunut kipuamaan. Muutaman kantokerran jälkeen hän
kieltäytyi sylikoiran tehtävästä ja minä soitin siskoni miehen hätiin, joka koulutti Eikan illassa kipuamaan rappuset maton kanssa. Nykyisin poika menee jo ilman mattoa.

Harjoittelemme tällä hetkellä istumista, odottamista ja hihnakäyttäytymisen
hienosäätöä. Oman nimensä hän tuntuu jo tunnistavan. :-) Hän on oikein reipas, kiltti ja mukava poika. Hän rakastaa emäntänsä tavoin ulkoilua, nukkumista ja herkkuja. Nukkuminen vie välillä voiton aktivointileluistakin. Vielä pitäisi viikko jaksaa olla tapaamatta muita koiria, vaikka kovasti tekisi jo nyt mieli mennä vähän nuuskimaan.

Tällä hetkellä Eikalla on oikeassa silmässä silmätulehdus, johon haettiin tänään
eläinlääkäriltä silmätipat. Hän ei ole oikein mielissään niiden laitosta, mutta
suostuu yhteistyöhön namien voimalla. Eläinlääkäri tsekkaa silmän uudestaan ensi
viikolla, jolloin Eikalla on rokotusaika.

T: Tuula ja Eikka

***

Eikka on aikuinen (n. 3-4 vuotias) uros joka odottelee omaa kotiaan Pärnussa.

2.2.09: Tapasin Eikan ensimmäisen kerran jo noin kuukausi takaperin. Kiinnitin heti tarhalle saavuttuani huomioni hiljaisen oloiseen, komeaan ja rauhalliseen koiraan joka seisoi masentuneen oloisensa koppinsa edustalla ja katseli minua varoen. Viimeksi Eikka lähestyi minua hyvinkin alistuneen oloisena mutta painoi pian päänsä syliini ja nautti hiljaisena rapsutuksista. Olin ihan varma että joku huomaan Eikan ja se pääsee kotiin, mutta Eikka odottaa tarhalla yhä.
Nyt kuukauden jälkeen seisoo Eikka-poika edelleen koppinsa edustalla mutta kun pääsen se luokse, hypähtääkin poika minua vasten ja siinä olemme hetken ihan lähekkäin. Päätän viedä komistuksen lenkille.
Eikka kulkee eteenpäin hihna kireällä, muttei kuitenkaan pahemmin vedä joten pojan korkeudesta (65-70cm) huolimatta sitä on mukava lenkittää. Namit poika ottaa varovasti kädestäni mutta rapsutukset ja läheisyys ovat selvästi enemmän se Eikan juttu. Silmät ummessa se nautiskelee kun pysähdymme kuvien ottoa varten. Eikka olekaan mikään helppo kuvattava, se kun mieluummin nojailisi minuun, istuisi sylissäni tai painaisi päätä olkapäälleni.
Palatessamme tarhalle päin ilmestyy eteemme rähjäävä uros koira ja hetken jo mietin kuinka saa Eikan pideltyä, mutta täysi turhaan. Eikka katsoo toista koiraa, minua ja tyytyy tämän jälkeen lähinnä kertomaan eleillään toiselle koiralle ettei tee mitään. Minä se lopuksi koiran tiehensä ajan, ei suinkaan urosta isompi Eikka. Eikka ei siis todellakaan ole mikään riidan haastaja ja tarhalla olevan Inge-tytön kanssa olisi Eikka mielellään hiukan leikkinyt. Kun Inge murahti pojalle, käänsi Eikka taas rauhoittelevasti päätään pois. Eikan kodissa voisikin olla rauhallinen ja kiva tyttökoira odottamassa. Eikka kyllä varmasti nauttisi olostaan myös ainoana koirana.
Eikasta jäi jotenkin surumielinen kuva, mutta uskoisin pojan piristyvän kovasti kunhan se pääsee omaan kotiin oman ihmisen luokse :)

Tuleva omistaja noutaa Eikan Tallinnasta, omistajan on myös mahdollista lähteä hakemaan poikaa Pärnun tarhalta yhdessä yhdistyksen edustajan kanssa.
Kulukorvaus Eikasta on 150€ ja se sisältää rokotuksen, madotuksen, ulkoloishäädön sekä tunnistusmerkinnän. Eikan mukana tulee myös passi josta toimenpiteet käyvät ilmi.