Caro

2.8.2013 Carosta tuli koiraenkeli.

Suuren suurella murheella ja ikävällä joudun kirjoittamaan teille, että Caro on nyt enkelikoirana. Caro kuoli kotonaan sydämen pysähtyessä äkillisesti 2.8.2013. Kaksi viikkoa ennen poismenoa, Carolla todettiin sydänlihasrappeuma ja laajentunut sydän. Nestettä oli kertynyt kovasti keuhkoihin. Silti koirarakkaani ei näyttänyt kärsivän tai oireilevan muuten kuin yskien, jonka vuoksi veinkin hänet lääkäriin.

Saimme lääkkeet ja ennusteen piti olla hyvä. Koko kesän jaksoimme oikein hyvin käydä lenkillä aivan aamuisin ja illalla tai yöllä. Vältimme kuumia päiviä pysytellen sisällä viileässä. Mistään muusta en nähnyt merkkejä sairastamisesta, kuin ihmettelin yskää, joka oli n. viikon-kaksi, eikä mennyt ohi. Tavallaan olen syyttänyt ja soimannut itseäni siitä, etten ymmärtänyt sydämen olevan niin kovilla. Mutta loppuun asti Caro jaksoi ulkoilla, leikkiä, ruoka ja juoma maistuivat.

Vielä samana päivänä, kun sydän äkillisesti pysähtyi, kävimme lenkillä kaksikin kertaa ja nukuimme vieretysten sängyllä iltapäiväunet. Elvytyksestäni huolimatta oli päästettävä irti rakkaasta ystävästäni ja tärkeimmästä elämäni rikastuttajasta. <3 Olen onnellinen siitä, että sain viime hetket kuitenkin pitää tassusta kiinni kotona. Vaikka koiruus oli tajuton, toivon sydämestäni, että hän kuuli hyvästini.

Nämä 51 päivää ovat olleet yksiä elämäni vaikeimpia aikoja. Caro oli niin vahva ja iso osa elämääni, ettei tätä surua ja ikävää voi sanoin kuvata. Me elimme ensin kolmestaan ja sitten avioeroni myötä kahdestaan hyvin värikkään ja vaihderikkaan elämän yhdessä. Meistä sanotiin, että olimme kuin paita ja peppu, aina yhdessä. :) Toinen huolehti toisesta ja toinen puolestaan toisesta. Ylä- ja alamäkiä löytyi, mutta selvittiin haasteista. Joskus kerron vielä koko tarinan, kun pystyn hymyillen muistelemaan. Mutta nyt vaan itken, kun kirjoitan, suru on niin suuri. Olen kiitollinen Carolle ja teille rekkulaiset, että sain elää niin uskomattoman eläinpersoonan kanssa. Jos annoin koiruudelle mahdollisuuden uuteen elämään paikassa, jossa kohdeltiin hyvin. Niin Caro rakasti varmasti minua suunnattomasti, sillä se myös pelasti todella henkeni. Yhden kerran ihan konkreettisesti, mutta muutenkin varmaan vain läsnäolollaan ja huolehtimalla kaikista päivän tarpeista. Muistuttamalla aina siitä, että on aika käydä ulkona, juoda yhdessä aamukahvit kahvikekseineen (hänellä omansa), ruoka-ajat = jos ei emännällä ollut omaa ruokaa lautasella, koiruus ei syönyt ennemmin omaansa. Se vahti, kun olin flunssassa, että söin ja nukuin …. Uskomaton koira, jollaista toista ei ole, eikä tulekaan. Ehkä tulee toisia eläimiä, koirakin kenties, kun aikaa on kulunut. Nyt yritän selvitä menetyksestäni.

Kiitokset vielä kerran Sydämeni pohjasta tästä ihanasta ajasta, jonka te siellä teitte mahdolliseksi. <3

***

2/2007 Caro sai kodin Oulusta.

Kuulumisia ja kuvia kodista:

10.11.2009 Caro on voinut ihan hyvin ja lisää kuulumisia tulee myöhemmin. Vähän pelottaa uuteen paikkaan muutto, lähinnä Caron kannalta. Toivon, että kaikki sujuisi kuitenkin hyvin. Muutamme omakotitaloon, jossa on pihaa, siinä on koiruudellakin kivempi olla.

31.7.2007 Hei, Meidän kolmen elämä on ollut melkoista “taistelua”. Kaikki keinot on tullut käytettyä! Mutta nyt onneksi on jo paljon paremmin :D Ja joka päivä me saamme kiitoksen Carolta itseltään. Me elämme päivän kerrallaan, ja otamme tietyt Caron mieleen syvälle jääneet traumat huomioon. Aina niitä näkyy silloin tällöin, mutta vasta nyt puolen vuoden päästä olemme molemmin puolin saaneet rakennettua jonkinlaisen luottamuksen alun: Siitä on hyvä jatkaa. Liitän yhden kesäisen ulkoilukuvan mukaan.

Monen tosiaan olisi hyvä tietää, ettei Rescue-koira välttämättä ole vain kiva “nallekarhu”. Heidän eteensä on tehtävä hirveästi töitä! Ja parhaassa tapauksessa on sitten palkinto aivan jotakin uskomattoman ihanaa. Mutta välttämättä kaikki ei mene tuosta noin vain. Joka päivä olen hieronut Caroa ja käyttänyt ihmisten hoidossa oppimiani asioita soveltaen häneen. Sillä sitä luottamusta on rakennettu. Kiitos kuuluu myös miehelleni, sillä hän ymmärsi kuitenkin Caron ongelmien olevan niin syvällä, että Jarkko antoi aikaa selvittää ja hoitaa asioita. Lämpöiset terveisemme teille kaikille! Toivottavat Marjukka, Jarkko ja Caro

2007 Caro on täysin “oppinut talon tavoille”. Ja nyt nukutaan jo välillä mamman kainalossa ja isännän vatsan päällä sängyssä! Ja yllättäen hänestä paljastui hyvin leikkisä pikku veijari. Toissa päivänä pallo sai kyytiä niin, että nyt sitten leluostoksille :)

Caro on jo saanut lisänimen “Pelle-Hermanni”. Varsinainen pienten kepposten keksijä. Ja aamuherätys mammalle on pomppaus suoraan päälle, kasvojen nuoleminen ja kieriskely koko sängyssä ja varsinkin kainalossa. Kyllä on tullut meidän hiljaiseen elämäämme vauhtia ja SISÄLTÖÄ! Kiitokset kuuluvat teille kaikille! Toivottavat Caro, Marjukka ja Jarkko

***

Uroskoira, noin 4v.