Bongo (nyk. Pinko)

2006 Pinkosta tuli enkeli

Suureksi surukseni joudun ilmoittamaan, että Pinko-vanhuksemme aika tuli täyteen eilen.

Tulin päivällä töistä kotiin ja huomasin heti, että jokin on vialla. Pinko oli ikäänkuin lysähtänyt maahan, josta katseli minua suurilla silmillään ääneen valittaen. Yritin auttaa pystyyn, mutta takajalat eivät kannatelleet. Eläinlääkäri ei antanut mitään toivoa, jouduimme luopumaan rakkaasta Pinkostamme. Pinkon tuhka haudataan uuden kotimme pihamaalle Joensuun lähelle, jossa voimme häntä yhdessä muistella. Ystävällisesti, Tanja ja muu perhe

***

8/2005 Pinko sai uuden kodin Vantaalta

***

Uros, noin 11-13v.

Pinko etsii uutta kotia. Hän on siis suomalaisen ikäarvion mukaan 11-13 vuotias. Pinkolla on todettu sydänvika marraskuussa 2002, mutta tämä ei kuitenkaan ole tähän mennessä edellyttänyt lääkityksen aloittamista. Pinko on pienikokoinen, noin polvenkorkuinen. Meidän myötämme hän on tottunut lapsiin (lapsemme kuitenkin ovat aina antaneet koiralle tämän tarvitseman oman rauhan). Pinko pitää erittäin paljon myös kissoista. Hellyydenkaipuu on aivan rajaton ja ihmistä hän haluaa mahdollisuuksien mukaan seurata paikasta paikkaan. Elämänhalua ja iloisuutta Pinkolla myös piisaa. Hän on hyväntuulinen ja sopeutuvainen. Lenkkeilyä Pinko rakastaa, mutta kävelyiden on sujuttava kuitenkin hänen omaan, rauhalliseen tahtiinsa. Yli tunnin mittaiset lenkit on lääkäriä kieltänyt mutta Pinko on fiksu koira ja hän kyllä tietää hyvin omat rajansa.

Pinko on rauhallinen luonne, ei aiheuta tuhoa ja viettää yksin olemansa ajan rauhassa. Pinko ei myöskään hauku (paitsi ulos kytkettynä, tähän liittyy varmasti negatiivisia muistoja), joten kerrostaloonkin hän näiltä osin olisi sopiva. Rokotus tulee Pinkon kohdalla aiheelliseksi jälleen lokakuussa 2005 mutta olen valmis suorittamaan tämän vuoden rokotusmaksut Pinkon kohdalta, kunhan hän vain pääsisi rakastavaan ja hyvään kotiin. Pinkosta on pitäneet kaikki, myös koirafobiaiset ystäväni. Toivottavasti tämä kultaisen värinen sekä luonteinen koira löytää rakastavan perheen itselleen ja näiltä osin tuo minulle iloa tämän surun keskellä.

***

27.10.2002 Pinko muutti omaan kotiin

***

Kuulumisia ja kuvia kodista:

Hei! Pinko tuli meille 27.lokuuta 2002. Koira yski kovasti ja käytin häntä lääkärillä 1.marraskuuta 2002. Lääkäri totesi koiralla erittäin pahan sydänvian (kädellä tunnettavissa “extralyönnit”),joka varmasti oltiin huomattu myös jo Viron päässä. Lääkäri arvio, että tuskin elää kauan, korkeintaan pari vuotta.

No,sydän ei ole Pinkon elämää häirinnyt siinä määrin, että lääkitystä ei ole tarvinnut aloittaa. Jaksaa hyvin ilmankin niitä. Meille tullessaan koira aristi huomattavasti jalkojaan ja autoja (liekö hakattu jaloille, auto kolhaissut tms. jää vain arvelujen varaan) mutta se on “menneen talven lumia”. Portaita Pinko vierasti myös paljon (ei kerrostalon käytävässä vaan meillä kotona, rivitaloasunnossa). Nykyään hän kulkee ne mallikkaasti suuntaan ja toiseen.

Nuolla ei Pinko uskaltanut myöskään alussa, mutta nykyään iloisena lipoo sormia yms. Pinkolla on vasen yläkulmahammas kuollut. Selvästi jonkun isomman iskun syystä. Samoista kohdin häneltä puuttuu kielestä palanen, joten olen ynnäillyt mielessäni että josko Pinko olisi liponut käsiä tms ja hänen leukansa olisi lyöty kiinni. Tästä johtuen hampaan vaurioituminen ja kielestä lähtenyt pala? Pinkolla on hammasjuuri paise joka aika ajoin ärsyttää silmää aiheuttaen pientä vuotoa. Hampaaseen ainut hoito olisi poistaa se, mutta sitä ei ole tehty koska hammas ei selvästikään häiritse Pinkoa ja hampaan poisto vaatisi nukutuksen joka on lähes mahdoton ajatus ottaen huomioon koiramme sydämen.

Kesällä ajelin Pinkon turkin 3 mm.n mittaiseksi helpottaakseni hänen oloaan. Tämä operaatio paljasti, että Pinkolla on ihossaan useampi noin 1 cm mittainen viiltoarpi. Järjettömin löytö on keskellä päälakea, aivan korvien välissä. Siinä on selkeä nelipiikkinen haarukan jälki!!! Olen huomannut Pinkossa myös pienoista kömpelyyttä, joka kuulema johtuu hoitamattomasta korvatulehduksesta!!

Yhdistyksen mukaan koiran tullessa Suomeen (lokakuu -02) tämä olisi ollut 4-5 vuotias ja papereissa Pinkolla luki 7 vuotta. Suomalaisen ikäarvion mukaan koira on kuitenkin 10-12 vuotias. Tämä selittää myös Pinkon ns. “kuivuuden”. Mieleltään Pinko on kuitenkin virkeä ja pienen koon ja pirteyden vuoksi on lenkkipoluilla häntä luultu aivan nuoreksikin.

Pinko on hellyydenkipeä, kiltti ja erittäin ihanteellinen eläin. Meillä on mennyt hyvin, ei mitään moittimista. Tämän vuoden puolella olen tosin huomannut Pinkolla pieniä pidättämis vaikeuksia. Käymme lenkillä 3-4 krt/vrk mutta innostuessaan saattaa Pinkolta lirahtaa lattialle.

Pinko tykkää paljon kissoista ja kissat (jopa ne jotka eivät normaalisti koiria siedä) Pinkosta. Eräs ystäväni on myös todella koirakammoinen mutta Pinkosta hän pitää siitä huolimatta. Yst.terv, Irina