Aslan

1/2014 Aslanista tuli enkelikoira.

Rakkautta ensi silmäyksellä, itku onnesta ensi tapaamisella. Sen jälkeen paljon iloa, ystävyyttä, kiintymystä, nuolemista, rapsutusta, turkkisi pehmeyttä. Nyt taas itku ja tyhjä paikka lattialla. Suru, jota ei voi enää siirtää.

Lohtuna se, että siellä Pinja-“sisko” ja Nero-kamu odottamassa sinua leikkiin, riemuun, johon voit nyt osallistua tervein jaloin.

Kiitos “Assu” näistä ihanista neljästä vuodesta, jotka sain viettää kanssasi. Ja vielä erikseeen tästä viimeisestä vuodesta, jotka elimme kahdestaan täällä maaseudulla. En unohda sinua koskaan.

Inkeri

***

31.7.2009 Aslan sai kodin Kontiolahdelta

***

Kuulumisia ja kuvia kodista:

16.1.2010 Niin on vierähtänyt kohta puoli vuotta Assulla täällä omassa kodissa. Se on ollut hyvin palkitsevaa aikaa ainakin meille, jotka olemme seuranneet Assun sopeutumista uusiin oloihin. Ensi hämmennyksestä toivuttuaan Assu on osoittautunut hyvin helpoksi ja meidän oloihin sopeutuvaksi kaveriksi. Ensi hötkyilyt olivat varmaankin vierastamista, koska ne jäivät pian pois. Tarkoitan tällä ruokien kurkkimista pöydältä ja ylenpalttista ravaamista edestakaisin. Kun asiaan ei kiinnitetty sen enempää huomiota, rauhoittui koirakin pian. Samoin on lenkillä vetämisen laita helpottunut; tosin siihen piti avuksi ensin hankkia vedonestovaljaat. Nyt on vetäminenkin jo vähentynyt niin, että pärjätään ihan hyvin vaikka ilman valjaita.

Syksyllä meidät säikäytti vähän, kun pissa alkoi valua makuuasennossa ollessa niin, että lattialle ja petille jäi oleskelupaikalle aina märkä läntti. Samanaikaisesti Aslan alkoi saada ihmeellisiä kohtauksia; se meni ihan jäykäksi, koko vartalo nytki ja sitä näytti ikään kuin vetävän. Kohtaukset kestivät pari minuuttia, ja sen jälkeen Assu oli vielä ihan sekaisin; alkoi mm järsiä ulko-ovea, eteisen seinää jne. Luulin jo, että ne ovat epileptisiä kohtauksia ja surin jo mitä tulisi olemaan edessä!

Sitten lähdimme eläinlääkärille, jossa Assu kuvattiin ja tutkittiin perusteellisesti. Kävi ilmi, että Assulla on ns. ”vanhojen miesten” vaiva, eli sillä oli eturauhanen kasvanut niin isoksi ja muodottomaksi, ettei pissa päässyt tulemaan kunnolla ja virtsarakko oli siellä takana ihan ratkeamispisteessä. Lisäksi löytyi vielä pissasta virtsakiviä, jotka olivat aiheuttaneet ne kohtaukset. Ts. ne olivat olleet kipukohtauksia ne kouristelut. Jo samalla reissulla Assu leikattiin, virtsa katetroitiin ja kotiin saatiin lukuisat lääkkeet ja ohjeet jatkohoidosta.

Noin viikon päästä leikkauksesta pissan fuskaaminen sitten loppuikin ja kaiken kaikkiaan Assu toipui nopeasti leikkauksesta. Joulun alla käytiin jo lopputarkastuksessa ja uusi rtg-kuva osoitti, että leikkaus on auttanut toivotulla tavalla. Virtsakivet tosin ovat edelleen tallella, joten niiden poistuminen jossain vaiheessa saattaa olla kivuliastakin ja vaatia nopean lääkäriin menon. Mutta nyt ainakin tiedetään, mistä se johtuu, jos tilanteeseen joudutaan. Helpotus oli kyllä melkoinen, kun ei ollut mitään epilepsiaa…

Ihmisten kanssa Aslan tulee hyvin toimeen eikä mitään ongelmia ole ilmennyt. Täytyy vain ihmetellä, miten sosiaalinen koira voi olla alkuperäisistä olosuhteistaan huolimatta. Rakastaa rapsutuksia ja käy nuolaisemassa aina välillä. Alussa kyllä tuntui, ettei poju osannut oikein osoittaa hellyyttään, sillä lipaisut olivat niin ujoja ja sattuivat vähän sinne päin…Nyt nuolee jo ihan reippaasti hellyydenpuuskan tultua kohdalle. Mietin joulun alla sitä, onko Assu ennen viettänytkään joulua? Katseli pää kallellaan jouluvalojen ripustamista ja sitten huokaisi oikein syvään ja hartaasti. Jouluna meillä oli tytöt Torniosta ja Helsingistä ja tietenkin myös Milla-kisu. Tytöt hemmottelivat Assua kilpaa ja kehuivat, miten suloinen se on. Ja Assu kantoi lelujaan heille innosta läähättäen! Välissä Pinja kuikuili mustasukkaisena, etteikö häntä täällä enää huomatakaan. Milla-kissaan Assu halusi jälleen tutustua, mutta Milla pökäisi häntä paksuna pakoon; kuten ennenkin…

Pinja ja Aslan elävät paljolti kumpikin omaa elämäänsä. Tosin he mahtuvat jo samalle patjalle nukkumaan päiväunet, eikä riitaa herkuistakaan enää juuri tule. Pinja yrittää ulkona saada Assua leikkimään, mutta toistaiseksi tuloksetta. Kuitenkin ihmettelen, miten kivuttomasti heidän toisiinsa sopeutuminen oikein kaiken kaikkiaan kävi? Nyt yllätin heidät yhtenä päivänä tilanteessa, että Assu nuoli Pinjan turkkia selästä ja Pinja seisoi niin tyytyväisen näköisenä Assun edessä.

Kuluneen syksyn olen ollut päivät kotona, kun olen tehnyt sitä lopputyötäni. Meille on muodostunut koirien kanssa aika säännöllinen päivärytmi ulkoiluineen ja muine touhuineen. Assusta olen huomannut, että hän tykkääkin säännöllisestä elämästä ja tulee levottomaksi, jos ruoka tai lenkki alkaa olla myöhässä. Nyt olen vielä toistaiseksi kotona, joten yhdessä olomme päivisin jatkuu edelleen nautinnollisena. Uusi vuosikin ilotulitus-hirvityksineen on takana. Ensimmäistä kertaa jouduin antamaan koirille rauhoittavaa lääkettä nyt, kun Assu meni ihan pois tolaltaan. (Assu pelkää muutenkin ulkona kovia ääniä, paukauksia yms.) Pinjaan tabletit vaikuttivat rauhoittavasti, mutta Assuun niillä ei sen sijaan näyttänyt olevan mitään tehoa. Helpotus oli suuri, kun pauke lopulta päättyi; Assu tosin katseli vielä seuraavan päivänkin ympärilleen, ennen kuin uskalsi mennä ulkorapulta eteenpäin.

Meillä on tässä Kontiorannan varuskunta lähellä ja kun sieltä kuuluu välillä ampumista, päättyy ulkoilu sillä kertaa siihen, että Assu säntää tuhatta ja sataa sisälle ja minä yritän pysyä hihnan perässä jotenkuten seisaallani. Onneksi ampumisharjoitukset eivät ole jokapäiväisiä!

Tässäpä nämä tärkeimmät kuulumisemme. Jäämme tänne odottelemaan kevättä, että pääsemme peuhaamaan pihalle ja toivomme sinullekin oikein hyvää talven jatkoa ja kevättä; samoin Chiqille ja kisuleille! Sinua muistellen hoitopoikasi Aslan sekä Pohjois-Karjalan terveisin Inkeri ja Pinja.

***

Uroskoira, noin 7v.

11.7.2009 Kuka haluaisi rauhallisen mutta pirteän koiran? Aslan on juuri sitä. Se ei turhia hötkyile mutta jaksaa aina innostua leikistä. Aslanin nauttii myös nurmikolla makoilusta luiden kera ja sen takia olisikin kiva että Aslanin tulevassa kodissa oli edes pieni piha. Lisätty kuvia.

21.6.2009 Assukka on odotellut uutta kotiaan hoitopaikassa jo lähes kolme kuukautta ja olisi pojankin jo siis aika päästä lopulliseen kotiinsa. Aslanin suosikkilelun jouduttua ruohonleikkuriin on hitiksi noussut tennispallo, jonka perässä Aslan mielellään juoksentelee. Toinen lempiharrastus on ruohikolla pötköttely. Aslanin turkki oli niin huonossa kunnossa että se oli parempi leikata lähes kokonaan pois. Nyt poitsu on saanut siis myös uuden kesälookin :D

23.5.2009 Karhuherra Aslan odottelee edelleen kotiaan hoitopaikassaan. Aslan piristyy ja nuortuu aivan silmissä ja onkin aivan mahtavaa nähdä kuinka Aslan on alkanut mm. leikkimään ja “Appe” apina on aivan suosikkilelu :) Aslanin kanssa ei ole ollut juurikaan mitään ongelmia. Se ei tee suurta numeroa itsestään. Poika on tyytyväinen kun saa ruokaa, luita, ulkoilua ja leluja. Jalka kuntoutuu paremmaksi päivä päivältä. Vain liukkaat pinnat aiheuttavat vielä ongelmia.

18.5.2009 Lisätty Aslanille uusia kuvia.

21.4.2009 Aslan on ollut kotihoidossa nyt reilun kaksi viikkoa ja kaikki on mennyt hyvin. Pappa muuttuu iloisemmaksi ja rauhallisemmaksi päivä päivältä. Aluksi mm. rappujen kulkeminen oli vaikeaa mutta nyt sekin jo sujuu lähes ongelmitta. Myöskin kaikki hoitotoimenpiteet olivat aluksi täysin uutta Aslanille ja niihin on opeteltu pikkuhiljaa luottamuksen kasvamisen myötä. Aslan joutui lääkärille uudestaan koska leikkaushaava tulehtui. Nyt jalka onkin jo huomattavasti parempi antibioottikuurin ansiosta. Myös lääkärissä Aslan käyttäytyi mallikkaasta ja myös autossa matkaa hienosti. Edelleen on työpäivän ajan hienosti yksin kotona. Kaikenkaikkiaan rauhallinen, hyväkäytöksinen ja mukava herra!

10.4.2009 Ei ole Aslaninkaan elämä ollut ruusuilla tanssimista. Ensin piittaamaton omistaja, sitten pitkä tarhalla oleminen ja vielä polven ristisiteen revähdys ja jalan operointi. Vihdoin kun tunnelin päässä näkyy valoa ja Aslan löytää kodin, se joutuukin etsimään uutta kotia vain neljän päivän jälkeen. Aslan on siis näykkäissyt, tai jopa puraissut? uusia omistajia ja koska perheessä on lapsia niin Aslanille pitää etsiä uusi koti. Olen tavannut Aslanin tarhalla useaan otteeseen ja tälläinen käytös Aslanilta kuulostaa todella omituiselta. Tarhalla olleessaan ei Aslan ole koskaan edes yrittänyt käyttää hampaitaan, murissut tai muutenkaan vaikuttanut tippaakaan aggressiiviselta. Ainoa mikä mielestäni voi selittää moisen käytöksen on juuri tehty jalan operointi ja siitä johtuvat kivut.

Nyt Aslan on siis kotihoidossa ja ei täällä ole vielä kuluneen viiden päivän aikana näyttänyt pienintäkään merkkiä aggressiivisuudesta. Selvää on, että jalka on vielä kipeä ja Aslan vielä kovin stressaantunut kaikista muutoksista, mutta on selkeästi rauhoittumaan päin. Uudelta omistajalta vaaditaan siis ymmärrystä Aslania ja sen menneisyyttä kohtaan ja annetaan pojalle aikaa rauhoittua ja tutustua uusiin omistajiinsa. Myös sisällä oleminen on vielä Aslanille uutta joten tämänkin takia Aslan on vielä rauhaton ja levoton, mutta tämäkin on kokoajan paranemaan päin. Yöt Aslan nukkuu kuitenkin hyvin ja toistaiseksi on ollut täysin sisäsiisti ensimmäisen illan merkkailuja lukuun ottamatta.

Aslan tykkää kovasti rapsutuksista ja painaa useasti päänsä syliin niitä kerjäten. Tulee todella loistavasti toimeen kolmen kissamme kanssa. Ei yritä tippaakaan jahdata vaan nätisti haistelee ja tykkää selvästi kissojen seurasta. Omalle nuorelle narttukoiralleni saattaa joskus irvistää, jos tytön leikkiyritykset käyvät liian villiksi. Aslan siis sopisi joko ainoaksi koiraksi tai rauhallisen nartun kaveriksi.

Yksin Aslan on joutunut olemaan työpäiväni (väh. 8 h) ajan ja sen kanssa ei ole ollut ongelmia. Aslanilla onkin tehty oma peti sivuhuoneeseen jonne se itse rauhoittuu usein lepäilemään. Aslanin hampaat ovat yllättävänkin hienossa kunnossa, mutta turkki on hoidon tarpeessa. Eihän tämä karhuherra enää mister suomi kisoissa pärjäisi, mutta on luonteeltaan hyvin ystävällinen ihmisiä kohtaan ja Aslanista saa varmasti hyvän ystävän vielä useaksi vuodeksi.

Aslan ei ole toistaiseksi haukkunut sisällä ollenkaan. Ulkona saattaa haukkua ohi kulkeville autoille ja mopoille. Paras seutu Aslanille asua olisikin rauhallinen alue jossa Aslan pääse pikkuhiljaa tutustumaan näihin kummallisiin päristimiin ;)

Aslan etsii ehdottomasti sitä lopullista kotia jossa sitä ymmärretään ja ollaan valmiita antamaan aikaa Aslanin kotiutumiseen ja rauhoittumiseen.

***

6.4.2009 7-8 vuotias Aslan etsii uutta kotia.

***

2.4.2009 Aslan sai kodin Turusta

14.3.2009 Aslan on nyt käytetty tutkimuksissa ja papalla diagnosoitiin polven ristisiteen revähdys. Vamma vaatii kirurgisen toimenpiteen ja tarhalla onkin päätetty hoitaa Aslanin jalka kuntoon. Lisätietoja saa koiravaraajalta.

3.3.2009 Lisätty Aslanille kuvia. Aslanin kodin saamisella alkaa jo olemaan kiire.

2.3.2009 Aslan on sisätilojen puutteen takia siirretty jälleen ulos ketjun päähän. Kylmyys ja viima ei tee hyvää vanhan koiralle ja Aslan onkin alkanut ontumaan vasenta takajalkaansa. Toisinaan Aslan on päässyt sisähäkkeihin asustelemaan ja silloin takajalka on ollut paremmassa kunnossa.

Aslan on edelleen hyvin ihmisrakas koira ja herra on kovasti muuttunut ulkonäöllisesti siitä päivästä kun tuli tarhalle. Turkki on jo paljon paremman näköinen ja häntäänkin on kasvanut karvat takaisin:)

3.2.2009 Ihastuttava Aslan on siirretty ketjun päästä sisähäkkiin asustamaan. Aslan ei ainakaan tällä kertaa hauku häkissään lainkaan vaikka kovasti ihmisen perään onkin.

Aslan tykkää kovasti narttukoirista joten uudessa kodissa voisi hyvinkin olla tyttökoira Aslania odottamassa.

14.12.2008 Aslanille lisätty video

1.12.2008 Aslan ja Kirp otettiin pois entisestä kodistaan, koska omistaja ei lainkaan huolehtinut näistä koirista. Aslan on asunut koko ikänsä ketjun päässsä omakotitalon pihassa ja sen turkki on todella huonossa kunnossa. Karvoja onkin ajeltu pois vähän sieltä sun täältä, ja kunhan turkki kasvaa takaisin tulee tästä herrasta todella upea ilmestys!

Aslan käyttäytyy kuin villi pentu ketjun päässä: herra hyppii ja pomppii ja pyörii kuin hyrrä astellessani sitä kohti. Ei siis tietoakaan vanhan ja arvokkaan herran käytöksestä:). Aslan rakastaa kaikkia ja suhtautuu todella avoimesti vieraisiinkin ihmisiin.

Otan tämän ihanan iloisen karvakasan mukaani lenkille ja aluksi Aslan vetää melkoisesti hihnan päässä. Lähestyessämme vilkasliikenteistä maantietä Aslanin askellus kuitenkin hidastuu ja se rupeaa epävarman oloisena katsomaan edessämme kiitävää liikennettä. Ei ole vaikeaa arvata, että Aslan ei ole tottunut tällaiseen näkyyn ja herralle etsitäänkin kotia rauhalliselta alueelta.

Toisia koiria Aslan selvästi arastelee mutta toimistossa asuvaan kissaan Aslan suhtautuu ystävällisen kiinnostuneesti. Kattimus ei kuitenkaan jostain syystä pidä Aslanista ja herra saakin mojovan tassuniskun kasvoilleen. Tämän jälkeen Aslan ei halua enää tehdä tuttavuutta kissan kanssa ja väistelee kissaa minkä kykenee:). Aslan stressaantuu vielä sisätiloissa olemisesta, ja ihmekös tuo kun koira on kerran asunut koko elämänsä ajan ulkona. Aslan kaipaa nyt uutta kotia omakotitalosta, jotta se saa rauhassa totutella sisätiloissa olemiseen.

Aslanin säkäkorkeus on arviolta noin 55 senttimetriä.

Aslan luovutetaan uuteen kotiin mikrosirutettuna, rokotettuna ja loishäädettynä. Lisäksi sillä on eu-lemmikkipassi, josta toimenpiteet käyvät ilmi. Kulukorvaus 180 euroa.