Alex

27.1.2010 Alex-kissa menehtyi äkilliseen sairauskohtaukseen.

“N. 4 v. sitten näin Alexista ilmoituksen Rekku Rescuen sivuilla. Tämä koditon Tallinan kissa etsi kotia. Oli jo kovia kokenut, menettänyt isäntänsä ja sairastanut kissaruton, mistä ihme kyllä selvisi. Sen kissakaveri ei selvinnyt. Heti ensimmäisestä päivästä lähtien kun Alex tuli meille, oli poju kun olisi tullut kotiin. Voi sitä kehräämisen ja hellyyden määrää. Niin sosiaalinen, kiltti ja ihana kissa. Kaiken piti olla hyvin.

Rakas Alex-kissamme löytyi kuitenkin täysin yllättäen kuolleena vessasta 27.1.2010. Pari tuntia aikaisemmin oli vielä normaalisti ruinannut aamupalaa jaloissa pyörien, puskien ja kehräten. Ruoan oli syönyt hyvällä ruokahalulla. Eläinlääkäri epäili syyksi jotakin kohtausta. Sillä piti olla vielä monta ihanaa vuotta edessä. Suru on suuri. Lepää rauhassa rakas Alex. Yst. terv. Lea

Liitteenä viimeisin kuva Alexista jouluaatolta 2009.”

***

4/2006 Alex sai oman kodin Espoosta kotihoitajan luota

***

Kuulumisia ja kuvia kodista:

24.4.2009 Hei, Tässä tulisi ihanan Alex-kissaherramme kuulumisia. Viime päivityksestä onkin vierähtänyt jo taas reilu vuosi. Alex on pysynyt terveenä, koti ja perhe on pysynyt samana, joskin perheeseemme on tullut vielä yksi kissa Misu (kuvissa oranssi kissa) viime syksynä.

Misu on lemmikeistämme ainut ei “pelastettu”. Kisu oli siis varattu meille jo ennen kuin ehti syntyäkään. Tuli meille 3kk ikäisenä ja nyt Misulla ikää siis noin 9kk. Kaikki eläimet tulee hyvin toimeen keskenään. Aluksi tietenkin vaati pientä totuttelua. Varsinkin meidän koira oli sitä mieltä, että Misu ei kuulu porukkaan, mutta onneksi Misu oli niin rohkea ja reipas ettei välittänyt yhtään koiramme Leevin alkumurinoista. Nykyään nukkuvatkin usein vierekkäin ja heille on tullut ihan omanlaisensa yhteys toisiinsa. Misu saattaa heittäytyä Leevin tassujen väliin “kellistelee” ja puskee ja kehrää kovasti samalla. Koira on sitten sen näköinen että “mitä tuo oikein touhuaa” mutta kaikessa rauhassa antaa kissan puskea itseään ym.

Nythän meidän eläinlaumaan kuuluu siis dobermanni Leevi ja 3 kissaa; Alex, Pirpana ja Misu. Ollaan jopa mietitty, että yhdelle kissalle tai pienelle koiralle voisi vielä olla tilaa ja sitten ei kyllä enempää, ettei lauma kasva niin isoksi, että sitä alkaa olla jo työlästä hoitaa. Kuitenkin olen ottanut eläimet sillä periaatteella, että ovat meillä lopun elämäänsä eivätkä joudu enään vaihtamaan kotia (esim.koirallamme oli taustalla jo 3 kotia, kun saapui meille 7kk ikäisenä).

Palataans Alexiin. Herra on huomattavasti piristynytkin, kun kissanpentu hyppii ja pomppii sen ympärillä ja yllyttää leikkimään kanssaan. Reilu vuosi sitten eläinlääkäri laittoi Alexin laihdutuskuurille, mutta viime käynnillämme (n. 2kk sitten) totesi että kissa hyvässä kunnossa, painoa oli 6kg ja 600g ja sanoi, että ylimääräistä ei olisi kuin max. 600g. Kauheasti herrasta on nyt lähtenyt karvaa, vaikka ei uskoisikaan, kun kissalla lyhyt karva, mutta todella paksu sellainen. Tässä lähiaikoina on saanut harjata sitä joka päivä ja karvaa lähtee monta harjallista. Kissa selvästi nauttii harjauksesta ja turkkikin kiiltää.

Eipä sen kummempaa, kaikki hyvin ja paljon terkkuja Rekkujen porukoille. :-) Täytyypä katsella sivustojanne,jos sieltä löytyis vielä se yksi sydämemme valtija. :-) Aurinkoisin kevätterkuin: Lea, lapset Minttu ja Tom + karvakuonot

10.1.2008 Hei, Kävin pitkästä aikaa rekkujen sivuilla (ei niillä sivuilla uskalla käydä, muuten tulee kissa tai koirakuume) ;) ja huomasin että viimeiset Alexin kuulumiset olen lähettänyt jo melkein 1,5 vuotta sitten! Joten nyt on aika kertoa herran kuulumisia. :) Tänä aikana Alexin elämässä onkin ollut tapahtumaa.

Koti on pysynyt ennallaan, samoin ihmisperhe, mutta perheeseemme on tullut Alexille kissakaveriksi n. reilu vuosi sitten tyttökissa Pirpana, joka etsi uutta kotia täällä Suomessa.(Toki selvitimme ensin että voiko Alexin sairastama parvo vielä tarttua maa ja metsätalous ministeriön eläinlääkäreitä myöten. Ei enään ollut tartuntavaaraa.) Pirpana oli meille tullessaan n. 2-vuotias ja leikattu. Aluksi Pirpana oli aika hirveä Alexia kohtaan ja hyökkäili tämän herrasmiehen päälle vähän väliä. Onneksi ei kuitenkaan satuttanut Alexia, vaan enemmän piti kovaa meteliä. Meidän piti laittaa Pirpana aina välillä “jäähylle” kylppäri/saunatilaan. Siitä sitten pikkuhiljaa tilanne parani ja nykyään voivat syödä ja nukkuakkin vierekkäin, eikä Pirpana enään hyökkäile. Pirpana jopa pesee välillä Alexia :) Mutta aikaa tämä on vaatinut, joten toisillekin kissojen omistajille tiedoksi, että älkää luovuttako liian aikaisin “mahdottomana yhdessä” tapauksia. Tietenkin jos ihan satuttaa toisiaan, niin on eri asia.

Vielä mullistavampi asia taisi olla se,kun perheeseemme tuli 7 kk ikäinen dobermann uros Leevi, joka etsi myös uutta kotia. Olin jo pitkään miettinyt dobberin ottoa (meillä aikaisemmin ollut dobermann, mutta kuoli luusyöpään 8-vuotiaana n. 7 vuotta sitten) ja kuulin dobermann helpdeskin sivuista ja näin Leevistä ilmoituksen. Leevi sulatti sydämemme heti, kun kävimme pojua katsomassa. Tosin kotona sitten alkoikin haipakka, kun aina jos kissa liikahti, niin sen perään oli mentävä. Alkuun myös keskellä yötä Leevi päätti herättää perheensä, kun haukkui kissoille niiden liikkuessa. Hyvää tässä oli se, että Pirpana ja Alex lähentyivät toisiaan, kai heillä oli yhteinen “riesa” kestettävänä. :)

Leevin haukkuilut olivat kuitenkin pentumaista “tulkaa katsomaan mitä täällä liikkuu” eikä koskaan tehnyt kissoille mitään pahaa. Tämäkin totuttelu vaati oman aikansa ja nyt kun Leevi on jo 1,5 vuotias niin eläimet tulevat todella hyvin toimeen keskenään. Välillä aamulla herään siihen, että sänkyyni on tullut tyttöni 6v, Leevi, Alex ja Pirpana kaikki nukkuvat vieressäni ja sänky on vain 140cm leveä. :)

Kissat myös ottavat Leeviin kontaktia itsekin. Yksi päivä kun olin tässä koneella ja Leevi nukkui vieressäni, niin Alex tuli koiran selän päälle ja alkoi kehrää sekä “talloo” tassuillaan Leeviä. Koira vain nosti päätään ja katsoi mitä tuo touhuaa ja sitten jonkun ajan kuluttua kyllästyttyään Alexin tallomiseen lähti lattialle nukkumaan ja Alex tuli mun viereen. Tuntuu aivan ihmeelliseltä miten 3 eläintä, jotka ovat etsineet uutta kotia, jokainen eri syystä ja paikasta, voivat tulla noin hyvin toimeen keskenään. Olemme saaneet mitä mahtavimmat lemmikit, kaikki hyvin sosiaalisia ja kilttejä. Olen useinm iettinyt, että miten voikin saada näin hyvät “tyypit”, vaikka Alexistakaan ei oltu nähty kuin valokuva ja kertomuksia, mutta esim. sitä, että mitä pitää lapsista ei kukaan ole tiennyt sanoa etukäteen ja silti kaikki kolme ovat hyvin kärsivällisiä ja oikein hakeutuvat tyttömme seuraan.

Joten oikein hyvää kuuluu koko poppoolle ja paljon terkkuja kaikille. Teette todella arvokasta työtä. :) Terkuin: Lea, Tom, Minttu ja kissat Alex, Pirpana sekä Leevi-koira

p.s. Käytin Alexia lääkärissä, kun oli aika tukevassa kunnossa (jo tullessaan meille) ja halusin tarkistaa että sillä oli kaikki ok, mutta lääkäri sanoi, että kissan yleiskunto on hyvä, mutta laihtua pitäisi. Toinen kissamme on taas sellainen laiheliini niin olen koko ajan pitänyt kuivaruokaa tarjolla, niin Alexin on nähtävästi syönyt Pirpanankin edestä. Nyt kissa on jo laihtunut ja selvästi piristynytkin entisestään. Täytyy vaan syöttää niille eri ruokaa, toiselle kevytruokaa ja toiselle taas aktiivisen kissan ruokaa. Alex mielummin kyllä valitsisi Pirpanan ruoat ja tuplana kiitos. :) Kuvat viime kesästä kun Alex vielä oli tukevammassa kunnossa. Lähetän tuoreempia kuvia, kunhan saan tuon kameran taas toimimaan.

30.7.2006 Alex on mitä ihanin kissa. Omaa aika paljon sellaista Karvisen luonnetta, tykkää syödä paljon ja nautiskella elämästä :) Yöt nukkuu aina vieressäni tai sitten tyttäreni vieressä ja aamuisin, jos emme herää “normaali” aikaan niin Alex alkaa komentaa, ensin naukumalla ja jos sekään ei tehoa niin sitten tukistamalla! Se ihan oikeasti tukistaa! En ole koskaan tavannut kissaa, joka tekisi näin. Se ottaa hiuksia suuhunsa ja nykäsee, yleensä ihan päänahan vierestä. Siihen kyllä herää, mutta ei se satu. Aikamoinen persoona.

Alex on todella sosiaalinen ja kärsivällinen esim. lasten suhteen ja jopa tuntuu pitävän niistä, ainakin on aina tyttöni 4v perässä ja leikkivät yhdessä. Kaikki vieraat ovat myös olleet aivan ihastuksissaan Alexista, koska kun vieraita tulee se menee heti moikkaa niitä ja kun vieraat istuutuu niin Alex hyppää syliin paijattavaksi. Asumme paritalossa ja meillä on sekä piha että parveke, mutta Alex ei ulko-ovea pitemmälle mene, samoin parvekkeella tykkää vain olla, mutta ei yritä lähteä minnekkään ei edes hyppää kaiteelle vaan pysyy lattialla ja katselee sieltä maailmaa. Eli hyvin helppo tapaus. Karvis luonnetta huomaa myös siinä, että esim. parvekkeella ollessaan lintu istahtaa ihan viereen kaiteelle ja Alex makaa vain rennosti katsellen lintua ja suu vain “väkättää” mutta ei tee elettäkään lintua päin. Muuten Alex tykkää leikkiä esim. leluhiirellä jota vedän narun perässä :)

Eli oikein hyvää tänne kuuluu, Alexista on tullut meidän perheenjäsen 100% Oikein hyvää kesän jatkoa kaikille eläinystäville. Terkuin: Lea + lapset Tom ja Minttu sekä Alex-kissa

***

Leikattu uros, noin 2v.

Alex on hyvin sosiaalinen, komea kokomusta lyhytkarvainen kissa. Mikrosiru, rokotukset, madotukset ja ulkoloishäätö annettu, EU-passi mukana. Aiemmin kissa oli Rekku Rescuen sivuilla Miro-nimellä, mutta sen oikea nimi olikin Alex. Eli tuntee hyvin Alex-nimensä. Alex on nuorelta mieheltä rakastettu kissa, mutta mies joutui luopumaan lemmikeistään, kun pankki ulosotti häneltä asunnon miehen taloudellisten vaikeuksien vuoksi. Alexilla oli kaverina aiemmin Manteli- nimellä Rekku Rescuen sivuilla ollut tyttökissa. Mantelille kävi huonosti, kun mies vei molemmat kissat TEHOn löytöeläintilaan Tallinnaan ja joutui yhteen yli kymmenen muun kissan kanssa, ja molemmat kissat sairastuivat kissaparvoon.

Manteli menehtyi, Miro selvisi hengissä ja on nyt hoidettu kuntoon Huljatud Kassid Rehabilitatsioni Keskus -nimisen, kodittomia tallinnalaisia kissoja auttavan löytöeläinyhdistyksen toimesta ja valmis lähtemään uuteen kotiin. Mutta, kaiken varalta, koska Alex voi olla vielä parvon kantaja (ei tartu ihmisiin), pojan pitää päästä kotiin, jossa ei ole muita kissoja!