Tassujen takaa – puheenjohtaja Katja

Rekku Rescue toimii kokonaan vapaaehtoisvoimin. Jokaisen uuteen kotiin pääsevän kissan ja koiran sekä ennaltaehkäistyn ei-toivotun syntymän taustalla on valtava määrä palkatonta työtä. Vapaaehtoiset tekevät työtään rakkaudesta eläimiin toivoen, että sen myötä maailma muuttuisi edes hiukan paremmaksi paikaksi. Nyt on aika tuoda heidät esiin tassujen takaa. Esittelemme noin kerran kuukaudessa yhden vapaaehtoisen, joista ensimmäinen on yhdistyksen puheenjohtaja Katja Noro.

Katja tuli mukaan Rekku Rescuen toimintaan loppuvuodesta 2010.
– Joku tuttu kertoi yhdistyksen Maanantaimiitistä. Menin katsomaan, ja tässä sitä ollaan.

Katja on aina halunnut olla eläinten kanssa ja auttaa niitä. Lapsena hän toi kotiin löytökissoja, jotka isä sitten kuskasi Helsingin eläinsuojeluyhdistyksen hoiviin. Yksi kuitenkin jäi.
– Se oli pentu, jonka emo oli kuollut auton alle. Näin, että nuorisojengi kiusasi kissanpentua pihalla ja menin väliin, Katja kertoo. – Vanhemmat lupasivat, että pentu saa jäädä yhdeksi yöksi. Yö venyi 16 vuodeksi.

Katjan ensimmäiset omat kissat olivat sisarukset Siiri ja nyt jo edesmennyt Säde. Vuosien varrella on ollut myös hiiriä, gerbiilejä ja kaksi koiraa.

Rekku Rescuen toimintaan mukaan tultuaan auton omistava Katja toimi alkuun kuskina. Kotihoitajaksi hän ei aikonut ryhtyä, mutta kuinkas kävikään.
– Kaikki sijaiskotipaikat olivat täynnä, lupasin tehdä poikkeuksen ja meille muutti hoitokissa nimeltä Wilhelm Tell, Katja muistelee. – Tänä kesänä meni sitten rikki 220 hoitolaisen raja.

Yhdistyksen hallitukseenkin Katja päätyi puolittain vahingossa.
– Ajelimme aktiiviporukalla yhdistyksen syyskokoukseen, ja muut puhuivat, että hallitukseen pitäisi saada lisää väkeä. Kokouksen jälkeen huomasin olevani varajäsen.

Tällä hetkellä Katja toimii jo viidettä kauttaan Rekku Rescuen puheenjohtajana. Vuosien varrelta on jäänyt mieleen paljon. Yksi parhaita muistoja on Juvalla kesällä 2014 yhteistyössä paikallisten eläinlääkäreiden kanssa järjestetty maatiaiskissojen leikkauspäivä.
– Siellä oli tekemisen meininki! Yhden päivän tapahtuma, hyvin edulliset hinnat ja mukana useampi eläinlääkäri. Saimme leikattua kymmeniä kissoja päivän aikana.

Välillä eläinten auttajan valtaa voimattomuus, kun ei pysty auttamaan kaikkia. Erityisesti omien hoitokissojen kuolema ottaa koville.
– Kerran on hoitolainen kuollut syliini, Katja kertoo. – Ja useamman olen joutunut viemään lopetettavaksi. Sellaiseen ei ikinä totu.

Suomessa hylätään arviolta jopa 20 000 kissaa vuodessa. Eläinsuojeluyhdistykset toimivat resurssiensa äärirajoilla. Puhutaan kissakriisistä.
– Tehokkain keino kissakriisin selättämiseen on ennaltaehkäisy eli kissojen leikkauttaminen sekä sirutus ja sirun rekisteröinti. Yhdistykset, eläinlääkärit sekä miksei myös kunnat ja kaupungit voisivatkin yhdistää voimansa leikkauskampanjoiden järjestämisessä, Katja kannustaa.

Katja uskoo, että tilanne paranee pysyvästi vasta, kun kissan arvostus kasvaa.
–  Ihmisten asenteiden muuttaminen on hidasta työtä, mutta erityisesti lasten ja nuorten kautta vaikuttamalla muutos voidaan saada aikaan.

Mikä saa jaksamaan vapaaehtoistyötä, joka vie useita tunteja vapaa-aikaa joka viikko ja aina välillä yöunetkin?
– Ihanat ”rekkulaiset”!  Meillä on hieno porukka, ja osasta on tullut läheisiä ystäviäkin, vastaa Katja. – Lisäksi haluan olla mukana edistämässä kissojen ja koirien hyvinvointia. Jokaisella on oikeus hyvään elämään.

Katja Noro (45) työskentelee ammattiliiton kouluttajana. Perheeseen kuuluu viisi kissaa: Hedda, Hotte, Pisara, Siiri ja Sissi, joista kolme ensimmäistä on Rekuilta adoptoituja.